Jättänyt oot jälkesi koskemattomaan hankeeni

Hello! Tulis taas tänne kirjoittelee, aiheena tälläkertaa anteeksiantaminen, anteeksipyytäminen ja tuska 


Anteeksiantaminen- ja pyytäminen ja tuska.  Miten vaikeata onkaan myöntää omat virheensä ja pyytää anteeksi?

Myöntää itselleen ja toiselle, että teki väärin ja oli väärässä.
Ja voiko yksi anteeksipyyntö poistaa kaikki ne murheet, surun, ikävän, tuskan ja vihan entä anteeksipyytäjältä sen taakan?
Entäpä anteeksiantaminen? Pitäisi jaksaa antaa anteeksi, vaikka toinen satutti liikaa ja jätti ikuiset arvet sydämeen. Mutta voiko sitä koskaan unohtaa?
Antaako se mielenrauhan itelleen entä sille toiselle, joka satutti sinua?
Entä se tuska? Onko se ikuista, voiko sitä koskaan unohtaa?
Kuvitellaampa nyt vaikka, että oisit kiusannut jotakuta toista ja aiheuttanut hänelle samalla paljon tuskaa, ikävää, surua, katkeruutta  sanoillasi ja teoillasi. Sitten sinä rupeisit jossain vaiheessa sitä katumaan ja ajattelemaan miltä hänestä tuntui ja mitä sinä hänelle teit ja aiheutit, jonka jälkeen menisit hänen luokseen ja pyytäisit anteeksi. Poistaisiko se anteeksipyyntö häneltä sen tuskan, ikävän, surun ja katkeruuden, jotka olivat sinun aiheuttamiasi? Hän olisi ollut suljetulla osastolla, syönyt lääkkeitä, viillellyt, itkenyt monia öitä itsensä uneen, pelännyt kouluun menoa, lintsannut koulusta, koska ei ollut uskaltanut mennä enää kouluun, keskeyttänyt koulun, sanonut vanhemmilleen ettei enää koskaan menisi sinne, yrittänyt itsemurhaa ja halunnut vain kuolla. Ja kuka ne aiheutti? Sinä. 
Hän ei luultavasti koskaan tulisi sitä unohtamaan eikä luultavasti pystyisi sitä antamaan anteeksi, kaiken sen tuskan, kivun ja kärsimyksen, jonka sinä hänelle aiheutit.
Jolloin sinä joutuisit kantamaan sitä taakkaa päivästä toiseen ja kärsimään siitä.
Periaatteessa se olisi sinulle ihan oikein.  Sillä se kertoisi siitä, että sinä oikeasti katuisit sanojasi ja tekojasi.


Huhhuh, tulipa pitkä teksti! Ja anteejsi mä sekotin tohon aiheeseen koulukiusaamisenkin vielä: D En vaa tiiä yhtää et miks..
Joten tuosta tekstistä saattoi tulla hieman sekava, anteeksi nyt vain siitäkin: D

Mut joo, seuraavalla kerralla aiheena olisi suru ja ilo. 

Kappaleena olisi tällä kertaa: 
http://youtu.be/8oYikW25Klc   (Happoradio-anna anteeksi)