Johanna Kurkela-tahdon elää
Niin kuin virta vuolas, vallaton
Vyöryn meren suuren syvyyteen
Niin kuin vesi valjastamaton
Riehakkaana matkaa luokses teen
Lailla tulen liekin taivallan
Esteet tieltäni vain raivaten
Polttoraudan hehkuun kuumennan
Omakseni sinut merkitsen
Tahdon elää
Niin, etten vanhana mä joudu katumaan
Tahdon elää
Löytää sateenkaaren päästä satumaan
Tahdon tanssia ja laulaa
Tahdon itkeä ja nauraa
Tahdon elää, tahdon elää
Niin kuin haamu hullu huoleton
Ullakollas yksin ujellan
Suljettu jos ikkunasi on
Kolkosti mä siihen kolistan
Tuulen tungen taskuun, sitten tuun
Sekoittaa et mua muihin voi
Vien sut suurenmoiseen seikkailuun
Missä aikuisetkin unelmoi
Kopioitu: Lirama
Johanna Kurkela-perhonen
Näin syksy-yössä perhosen
kun kotiin kävelin
niin kaunis, pieni, valkoinen
se eli kai vieläkin
kuin kesän keiju saapunut
ois syksyn harmauteen
se aivan hiljaa lepattain
jäi puiden katveeseen
Sen tiedätkö se perhonen
et talvi kohta on
ja tienoot kietoo pakkanen
jään kylmään verkkhono
Et tyytynytkään kuolemaan
keralla joukkojen
vaan tahdoit nähdä talven maan
niin puhtaan valkoisen
sä tahdoit täältä lähteä
vain siivin jäätyvin
kun viime isku värähtäin
lyö kylmän portteihin
Taas syksy-yössä mätänee
nuo lehdet karisseet
ja kaikki kesän pääskyset
on täältä lähteneet
vain yksin lentää perhonen
sen joskus nähdä voi
se suven viime henkäyksen
puistikon varjoon toi
Sen tiedäthän sä perhonen
et talvi kohta on
ja tienoot kietoo pakkanen
jään kylmään verkkhono
Kopioitu: lirama
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti