torstai 4. heinäkuuta 2013

Love Drunk

Morjens kaikki c: Juttelen tässä samalla yhdelle tyypille ja satuinpas tylsyyksissäni taas tarinan tuottamaan, tällä kertaa huumeiden ja BMTH:n inspaamana (ei, en oo vetänyt ite mitään)... Nauttigaa 8)

- ѕєєη ιт αℓℓ вєƒσяє -

Jokainen sekunti on täynnä surua, jokainen viikonloppu on sota. Hukun tähän loputtomaan deja vuhun, olen nähnyt tämän kaiken jo aiemmin. En halua tehdä tätä yksikseni, en halua elää kuin rikkinäinen levy. Olen kuullut nämä samat sanat tuhat kertaa ennenkin, ja olen nähnyt sen kaiken jo aiemminkin. Himmenevät valot vilkkuvat, istun sängylläni, vedän polveni vasten rintakehääni. Katselen kuinka kirjoitat nahkakantiseen muistikirjaan, katselen kuinka käännät hanan kerta toisensa jälkeen pois päältä, sieltä vuotaa vain verta. Katselen kuinka avaat tuhansia purkkeja, kierrät auki satoja kansia, kaadat niiden sisällön kädellesi, miljoona pientä pilleriä, jotka jokainen askel askeleelta vievät sinua pois täältä, pois luotani. Olet selin minuun, näen ainoastaan vaaleat hiuksesi, punaisen neuletakkisi. Katselen kuinka kumoat taas uuden purkin sisällön kurkkuusi, kuinka kaadat vapisevin käsin lasillisen paskaista vettä suuhusi, huuhdot inhottavan maun pois suustasi. Huuhdot pois ajatuksesi, hukutat surusi, hävität viimeisetkin tunteesi minua kohtaan. Kadotat itsesi tuhansien valkoisen nappien maailmaan, joka ikinen kerta paluusi takaisin on epävarmaa. Mitä tekisin, jos yhden kerran et tulisikaan tajuihisi? Ravistan typerät ajatukset pois päästäni, nousen ylös sängyltäni, kävelen hitaasti luoksesi. Silmäsi ovat tyhjät, ne tuijottavat tyhjyyteen, jonnekin, olet omissa maailmoissasi. Huokaisen, lasken käteni olallesi, kyykistyn viereesi. Sivelen poskeasi hieman, katselen sivuprofiiliasi. Sinulla on aina nuo samat korvakorut.
''Lisa... Kuuletko sinä?'' kysyn hiljaa, vaikka olen melkein varma, etten saa vastausta. Kohotat kättäsi hitaasti, puristat omaani. Olet siis vielä jollain tasolla tajuissasi. Kuulet, ehkä tunnet, muttet näe. En tiedä, miten paljon aivosi rekisteröivät tapahtumia, ääniä, asioita ympärilläsi juuri nyt. Hivelen sormiasi, ne tuntuvat voimattomilta, olet kalpea. Punainen takkisi korostaa kalpeuttasi, vaaleat hiukset ympäröivät väsyneitä, mutta aina niin kauniita kasvojasi. Yrität nousta, horjahtelet, punaiset korkokenkäsi eivät kestä allasi. Tuen sinua, tuntuu kuin et painaisi mitään.
''Heather...'', äänesi on väsynyt, se rahisee, nimeni karkaa kuivilta huuliltasi. ''Auta... minua...'', katsot minua, vaikka katseesi ei ole keskittynyt mihinkään. Se harhailee, katosta lattiaan, vaatteistani hiuksiini. Et koskaan pysähdy silmiini, silti tiedät mitä tarvitset. Tuen sinua kävellessäsi, lasken sinut hellästi sängylleni, kumarrun yllesi, painan huuleni omillesi. Yritän siirtää osan voimistani sinulle, sinä tarvitset niitä. Tiedän, mitä sinulle tapahtuu. Heikkenet hetki hetkeltä enemmän ja enemmän, en kestä katsoa, huuhtoudut hiljalleen pois. Suudelma on pitkä, pyörryttävä, et avaa silmiäsi, kävelen ovelle. Katson sinua vielä kerran, suljen oven. Tarvitset unta, en halua häiritä sitä.

Olemmeko tarpeeksi lähellä? Täytyy olla jotain, johon voimme uskoa ja luottaa, luulen, että olemme kadottaneet kosketuksemme toisiin, yhteytemme heihin. Silmissäsi ei ole enää sitä kiiltoa, minkä hirveän sotkun olekaan saanut aikaan. Ei ole mitään jäljellä sanottavaksi, sanat ovat loppuneet. Seison valkoisen huoneen oven takana, kuuntelen kiihtyvää, tuskaista hengitystäsi, kuuntelen kuiskauksiasi, hiljaista itkuasi. En ole varma, näetkö vain unta vai oletko taas uponnut, kadonnut omaan maailmaasi. En halua katsoa sinua sellaisena, kun puhut sekavia huumepäissäsi, huolestutat minua. Joskus mieleni tekisi tappaa Kaufmann, hänhän se sinulle sitä kamaa välittää. Joskus taas tahtoisin ravistella sinua, huutaa sinulle, kysyä, oletko järjiltäsi, miksi teet itsellesi näin. Miksi teet minulle näin. En voi edes olla täysin sataprosenttisen varma rakastatko minua oikeasti, vai ovatko tunteesi harhaa, nappejen aiheuttamaa? Tarvitsetko vain jonkun vierellesi, pitämään huolta, jonkun, jolle voit itkeä, jonkun, jota rakastaa, mutta niin, ettet tajua sitä itse. Etkö halua tajuta, etkö tahdo oikeasti rakastaa, vai etkö vain kykene päästämään irti. Ilmassa ei ole tänään mitään. Ei yhtään mitään, ei ainakaan mitään uutta. Kaikki on aina samanlaista. Katson vierestä, kuinka hukutat itseäsi, autan sinut takaisin painajaisiisi, suutelen kitkeriä huuliasi ennen kuin päästän hetkeksi irti, vain tehdäkseni rutiinin uudelleen. Tiedän, minun pitäisi puuttua, minun pitäisi auttaa sinua, mutta jotenkin... en vain kykene siihen. Olenko niin sadistinen paska, etten vain pysty auttamaan, sillä jollain kierolla tavalla haluan nähdä, kuinka sinä päivä, tunti, sekunti toisensa jälkeen teet itsestäsi saman raunion, kuinka et välitä siitä, mikä sinusta tulee, mikä olet jo. Taskulampun himmeä valo valaisee veren peittämää, ennen niin puhtaan valkoista seinää, tuijotan. Tuijotan vain jotain, mitä tahansa saadakseni ajatukseni sinusta. En vain enää osaa ajatella muuta kuin sinua. Huutosi kaikuu oven läpi, hätkähdän. Kuulen katkeran, tyhjän huutosi.
''Olen inhottava, tiedän sen! Jättäkää minut rauhaan!'' huudat, voin kuulla kuinka kyyneleet valuvat pitkin poskiasi. Lasi särkyy, miljoona nappia, pelastuksesi roiskahtaa yhdeksi sekasorroksi huoneen lattialle, lasinsirpaleet raapivat jälkiä kenkiisi kävellessäsi niiden seassa. Ilmeettömin kasvoin keräät kourallisen nappeja, katsot ylös kattoon, kumoat ne kurkkuusi, ennen kuin purskahdat lohduttomaan, yksinäiseen ja pohjattoman surulliseen itkuun. Se särkee sydämeni. En avaa ovea, en tule lohduttamaan. Katse hiipuen kävelen pois.

''Anteeksi, rakas... Mikään ei riittänyt'', kuiskaat, katson kauniita, nyt veren tahrimia kasvojasi. Verta vuotaa otsastasi, silmistäsi, nenästäsi. ''Tunnetko rakkauden, tunnetko kuinka se satuttaa sinuakin?'' kysyt, silmäsi eivät ole enää iloiset, eivät enää sinivihreät, eivät enää ne kauniit silmät jotka imaisivat minut mukaansa, joihin rakastuin. Silmäsi ovat tummat, ne mustuvat, katson sinua epäuskoisena, kauhuissani. Voivatko huumeet saada sinusta tällaisen... näin epäihmismäisen? Katsot minua, himoiten, janoten jotain. Peräännyn askeleen, peräännyn kaksi. Sinussa on jotain vierasta, jotain liian vierasta. En tahdo uskoa sitä, en rakastunut sinuun tällaisena.
''Se sattuu, jos siihen koskee... Tiedän, että se pistää, tiedän, että se viiltää... Ja toivon, että voisin olla samaa mieltä kanssasi... Rakkaudesta'', jatkat, otat askeleen lähemmäs, otat tukea seinästä. Veri vuotaa kasvojasi pitkin solkenaan, silmäsi ovat pikimustat. Peräännyn edelleen, kunnes tunnen seinän selkääni vasten. Katson ohitsesi, ovi on toisella puolella huonetta. Tuntuu kuin sekunnissa olet ihollani, hengität huulilleni, kaulalleni, onnistut kerrankin keskittämään katseesi silmiini. Silmissäsi vilahtaa tuttu sinivihreä väri, ne palaavat takaisin mustiksi. Hymyilet surullisesti, hymy katoaa huuliltasi, palaa takaisin. Hymyilet kuin hullu, silmäsi eivät kiillä.
''Mutta vitut siitä rakkaudesta... Se ei riitä, se ei vain riitä...'', henkäiset, kuuma hengityksesi hyväilee kasvojani, pakotan itseni olemaan katsomatta huuliasi, silmiäsi, veren tahrimia kasvojasi. Kohotat leukaani kädelläsi, hymyilet hieman. Ymmärrän sen nyt, tässä ei ole mitään tunteita pelissä, ei enää. En tiedä, onko koskaan ollutkaan, vai oletko vain aina ollut oman maailmasi vanki, mutta tähän hetkeen tunteet eivät ole säilyneet. Silität leukaani peukalollasi, ennen kuin painat nälkäiset huuleni omilleni, imet voimaa minusta. Tunnen heikentyväni, mutta heikkenet mukanani. Liu'un seinää pitkin alas lattialle, silmäni eivät jaksa enää taistella. Ne painuvat kiinni, näen pikimustien silmiesi saavan sinivihreän värinsä takaisin ennen kuin kaikki mustenee. Heikko humina täyttää pääni, mutta sen keskeltä onnistun erottamaan viimeiset sanasi.
''Mikään ei riittänyt...''

- тнє єη∂ -

Nimi; En halua tehdä tätä yksin
Inspiraatio; Bring Me The Horizon - Seen It All Before
Fandom/hahmot/pari; Silent Hill + Silent Hill 3 / Heather Mason & Lisa Garland / Heather/Lisa
Genre; Angst & hurt (huumeet?)

Hehehe ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti