Vittu. Ihmisen asennevamma on varmaan kaikista pahin vamma mikä voi olla. Nyt ollaan katkolla. Koska ihmiset on idiooteista idiooteimpia. Hohhoijaa... Täs tilantees varmaan pitäs tuntua angstilta tai pahalta tai joltain? Mulla on ihan neutraali olo. En tiiä. Kai mussa on jotain pahasti vialla. Kaikki vaan tuntuu vihaavan mua. Kai se on vaan hyväksyttävä, ku kerran aina niin on ollu. Ihmiset tuntuu jotenkin karttavan mua, kiertävän mut kaukaa. Miten kauan menee ennenku kaikki katoaa mun ympäriltäni?
Loppujen lopuks mun päässä pyörii vaan yks kysymys: mitä mä oikein tarvitsen ollakseni oikeesti onnellinen? Tää voi kuulostaa ihan säälittävältä angstaukselta ja muulta paskalta, ja sitä ette tuu multa usein kuuleen, koska en oo sellanen, mut joskus mullakin on vaan paha olla.
Ehkä mä en ole aina niin ookoo kuin mä sanon olevani. Mä toitotan muille olevani mahtava, vaikkei sitä kukaa oikeesti uskokkaan. Mä vaan tarvitsen sitä tunnetta, jonka mä saan kun mä kehun itseäni. Pakkohan mun on, kun ei sitä kukaan muukaan tee.
xx Roni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti