Ja nyt vittu kukaa ei alota sitä angstaus-juttua hokemaan.
Ja nyt tietäkää pari asiaa:
-Mie saan kuulua ircissä niihin yhteisöihin, joihin ite haluan, en aijo ruveta kyselee keltää mitää vitun lupia.
Ja jos se jotakuta haittaa nii voi voi.
-Mä kirjoitan ihan mitä mä ite haluan.
-Mä kuuntelen sitä musiikkia, mitä mä ite haluan (räppiä, mc manea jne.)
Mun musiikkimaku ei kuulu kellekkää ja mun musiikkivalinnat ei kerro mistään huolestuttavasta. (Tärkeä)
-Ja vittu jos joku tulee vielä yhenkin kerran valittaa mulle jostain (esim. mun musiikkimausta, angstauksesta tai siitä mihin yhteisöön kuulun ircissä) niin mä räjähän. Mä en tykkää siit vittu yhtää!
- - -
Vitutus. Mua vituttaa nyt ihan saatanasti, enkä mä tiiä yhtään et miks. Must tuntuu et mul hajoo koht pää..
Voi vittu! Ens perjantain (1.2) on maantiedon koe, enkä jaksa lukkee yhtään, sit on viel ruotsi ja hissa seuraaval viikol, multa hajoo pää stressin takii, ei kiinnost yhtää lukee, mut sit saan nelosen kokeist ja äiti ragee ja kaikki menee päin persettä ja äääääää!
(Sori, nyt mä ylireagoin)
Jatkan myöhemmin toisessa postauksessa aiheesta viha.
Nämä tulevat postaukset kertoo mun tunteista.
Älkää valittako.
Mutta nyt minä vielä lisään tänne yhen jutun, joka on kopioitu lemmikki.se:estä.
Yritän aina olla kiltti, auttaa muita, olla kohtelias, ja kuunnella muiden murheita. Yritän hymyillä, tai esittää kovaa. Kaikki kysyvät mitä kuuluu... Vastaan aina ihan hyvää. Kukaan ei kysy enempää, vaikka näkevät lävitseni. En halua valittaa, se on vauvamaista, mutta eniten sydäntä särkee, ettei kukaan välitä...
Kun pieninä kaaduimme asfalttiin nousimme aina ylös ,
pyyhimme kätemme housuihin , emme pelänneet likaa vaan poika- ja tyttöbakteereita.
Ei tarvinnut esittää mitään vaan pystyi olemaan oma itsensä .
Suurin salaisuus minkä salasimme vanhemmilta oli ,
että poistuimme kotipihalta tai sanoimme ruman sanan .
Tytöt ja pojat leikkivät joskus keskenään ,
mutta eivät koskeneet toisiaan .
Kavereiden kanssa suunniteltiin yhdessä kuinka isoina
muutetaan samaan taloon tai ollaan ikuisesti ystäviä .
Mutta totuus on , että kun sanomme tämän ,
sen voi korvata lauseella: "mikään ei ole ikuista"
Muistatko, kun luvattiin, ettei kumpikaan saa kuolla ennen toista ?
Entä ne kyyneleet , sen kusipään takia ?
Entä se ihana nauru kaiken , sen helpotuksen keskeltä?
Muistatko kun naurettiin yhdessä ?
Kun vietettiin koko kesä yhdessä ?
Kun kerrotiin salaisuuksia , mistä kukaan ei tiennyt mitään ?
Kun olimme erottamattomat ?
Kopioitu jäseneltä opaleye.
Ps) Anteeksi luvaton kopiointi, mut oli pakko kopioida se, ku se sopi tähä postaukseen.
Kiitos kun laitoit mut superiks<3
Tässä ois vielä sulle 2 pikkusta runoa (kopioitu shuflen sisustussivulta)
1.Ollaan kavereita jookos,
niin kuin ananas ja kookos.
Ollaan rypäle ja rusina,
syödään pipareita tusina!
Oot mulle tärkee,
ei kukaan saa sydäntä särkee!. <3
2. Kelle salaisuuden kerron,
Autan tiukalla ollessa hermon.
Vaarannan henkeni takiasi,
Enkä vie omaisuuttasi.
Rankkaa vaik kanssas ois,
Ikinä en sua vaihtais pois.
----
Nyt vielä kappale, jota voi kuunnella ku on helvetin vittuuntunu:
http://youtu.be/_avSQHpFq4E (Ekstaasi-en välitä vittuukaan)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti