Eikä nähty oo kirkkaampaa

Heijsan vaa kaikille: )  En kerennyt kirjoitella eilen, mut kirjoittelen sit nytten.
Eilen oli taas ihan normipäivä, lukuunottamatta sitä että itkin taas eilen koulussa, ei se tosin uutta oo.
Ihmiset vaan kattoo mua, ku mä itken. Mut vittu mua ei kiinnosta mitä ne musta ajattelee. Naurakaat vaikka, jos on niin niin vitun hauskaa  kattoo kun toista sattuu.
Mulla on vaan liikaa stressiä, en  jaksa luetella sen tarkemmin. Mut mun pitäis vaa rueta välil ajattelee itteenikin enkä aina muita yrittää auttaa.  Mut mä oon vaa sellanen ihminen, joka tykkää auttaa muita (tosin välillä mä ain kulutan itteni ihan loppuun, tuttu juttu..: /) Mä vaa oon sellane, minkä mä tälle mahan.
Kun mä kulutan muita auttaessani itteni loppuun, nii mä muutun hirveen itkuseks, koska musta alkaa tuntuu etten mä jaksa enää mitään.
Mut joo se siitä avautumisesta sitten: D

Eilen oli 2 h liikuntaa heti kaheksalta aamulla! Voi jumalauta. Me pelattiin eka jalkkista (mä potkin tosin itekseni palloo, se oli kivaa). Sen jälkee oli meillä se Ronin mainitsema 1500, jonka mä suoritan vasta 22.5.
Liikunnan jälkee käytii Ronin kaa ässällä  ostettiin jäätelöö, 3 ps sipsiä ja 7 up:ia (ison pullon).
Sitten meil oli fysiikkaa, jossa puhuttiin jostai painovoimasta (vai mitä se oli!?),
Matikkaa, jollon tein ala-kerrassa enkun läksyt.
Matikan jälkee oli ruokailu, sit äikkää ja 2 x enkkua.
Koulun jälkeen mä menin Masan luokse käymään.
Siellä me syötiin nuudeleitä (nam!), oltiin koneella, käytiin lenkillä ja katottiin Helinä Keiju ja siipien salaisuus-leffaa (se oli hyvä leffa!)
Sit me lähin kottiin ja kotona mä olin joskus puol seittemän jälkeen.
Loppuillan otin ihan RELAX, juteltiin Ronin kaa  Fruit ninjasta, teinikänneistä muumilimulla ja riparista (eikös ollutkin hyvät keskustelut meillä!?)
No, mutta ei tässä muuta. Nyt mä katon ton avoin tarina-katseita loppuun, käyn saunassa, katon salkkarit  ja dataan. Se on moro!

En ole kovin kaunis kasvoiltani,

naaman tavallisen peilistäni nään.

Kun toiset jaksaa juosta maaliin asti,

minä puolimatkaan aina jään

Kun toiset kumartelee yleisölle,

minä useimmin jään esiripun taa.

En ole koskaan kohteena kiitoksille,

jotka toiset aina ansaitsee ja saa

En koskaan tee vaikutusta muihin,

vain olemalla mitä olenkaan

Mulla usein menee kaikki ihan puihin

Mä olen niitä jotka unohdetaan

Mulle helppoa on kääntää selkä

ja sanoa muille ei oo mun kaveri tää

Ja mä väitän etten mitään pelkää,

mutta suren aina sillon kun yksin mä jään