Mä oon silti inhimillinen ihminen, joka tekee virheitä, niinkuin jokainen joskus.
Mutta mä kadun niitä. Kadun ihan helvetin paljon.
Jos mä voisin, mä tekisin kaiken uusiks. Mutku mä en voi, vaikka kuinka paljon haluaisin.
Mä oon niin pirun pahoillani niistä kaikista virheistä. Antakaa mulle ihmiset anteeks.
Vaikka mä tiedän, ettei mikään sana eikä teko vois varmaan ikinä korjata mun tekemiä virheitä, mut silti antakaa mulle uusi mahdollisuus, mä lupaan ettei tää toistu enää koskaan.
Mulla on niin pirun huono omatunto kaikesta tästä paskasta mitä mä oon niin vitun monelle aiheuttanut.
Mä satutan ihmisiä ja satutan samalla muita.
Mulla on niin saatanan paha olla. Mä kadun niin saatanasti tätä kaikkea.
Ei siinä auta hirveestikkään muiden sanomiset; "menneet on menneitä etkä sä saa sun tekemiäs virheitä enää tekemättömäks, et vaikka haluaisit. Turhaan sä niitä enää muistelet. Sun pitää päästä täst yli."
Mä oisin tänään halunnu koulus puhuu jollekkin, mutku mä vaan pelkään ettei kukaan kumminkaan kuuntelis, kukaan ei välittäs.
Mä oisin halunnu juosta jonkun luo ja itkee niin pirusti kaikki padot ulos. Mutta ei.
En haluu vaivata enkä rasittaa ketään.
Mä olen ihminen, joka on oppinu pärjää -vaikka yksin. Mä selviän kyllä.
"Koulu on kuin tunteiden vankila,
josta selviää vain tuurilla ja taidolla"
--------------------------------------
Lähteet:
Teksti: minä (black angel)
Kursivoitu teksti alla (ennen kuvia): laulun sanoja
Kuvat: Google
Video: youtube
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti