Irinan kappaleita

Irina-ketjut

Puhuttu on jo liikaakin
ois pitänyt päättää aiemmin
Tää on jo mietitty niin loppuun asti
et jäljellä on vain se viimeinen niitti
Mut se onkin raskas, niin todella raskas
naulata meidän arkkuun

Mul on voimaa kulkee yksin mun tieni
enkä aio enää roikkuu menneisyydessä kiinni
Mä tiedän itse mitä mä tahdon
enkä tarvitse ketään ketä täytyy perässäni vetää

Näin palaset paikalleen löytää
mut siltikin tää kirveltää
Tää on jo kelattu nyt niin monta kertaa
Ja itketty ollaan me yhdessä verta
Nyt täytyy pystyy
nyt viimeinkin pystyy hyvästeihin viimeisiin

Mä tiedän sen kyllä, et yksinkin pärjään
mut miten ketjut nää katkaistaan



Irina-pokka

Yhtä toivon enemmän kuin muuta.
Paljon sen vuoksi antaisin,
Että tuntisit oikeesti,
Miten paljon sä haavoitit,
Ja miten kerran toisensa
Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti.
Älä väitä, ettei oo sulla muka muistoo.
Vai pidätsä mua tyhmänä,
Jolla ei oo väliä?
Itsestäänselvyytenä, lasten palapelinä?


Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi.
Liikaa oot sen varjolla
Jo varastanut anteeksi.
Mistä sait sen käsityksen,
Et noin voi tehdä toisille?
Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Sul on pokkaa ainakin.

Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa,
Varsinkaan kun se mitään muuta ei.
Mut tekisitkö sä uudestaan
Saman, jos saisit valita?
Onko sussa jäljellä
Palaakaan inhimillisyydestä?


Joo, mä tiedän, mitä tunnen,
Mutta koskaan sitä ääneen sano en.
Mä pelkään, että joskus peilistä
Katsoo sun kaltainen.
Mä en suutu, enkä raivoo, enkä huuda.
Siihen suostu enää en.
Yksi ainoo katse, jota et ymmärrä kuitenkaan,

Kertoo enemmän, kuin kaikki sanat yhteensä.
Siitä, mitä tapahtuu syvällä mun sisällä
Ja siitä, mikä odottaa vielä sitä hetkeä,
Kun on vapaa kaikesta, mitä kannan mukana.
Tiedän, kuka sinä oot, mut onko sulla hajua
Siitä, mihin päässyt oon ilman sinun apua?
Oikeastaan minun pitäis kai kiittää sinua.
Avasit mun silmät, enkä usko enää satuja.


Mistä sait sen käsityksen,
Et noin voi tehdä toisille?
Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Sul on pokkaa ainakin,
Pokkaa ainakin



Irina- Kuolee hiljaa
Se oli vain liekki mustimmassa yössä
Kosketus hengityksen kaltainen
Niin kuin uni, jonka on joskus tultava loppuun
Valkoinen hiutale, joka sulaa pois


Kuinka virtaavaa voisi aikaa jarruttaa
Nyt kun tunti viimeinen kelloon kääntyy
Meidän liekkimme, jolle hengen annoimme
Jota kauan vaalittiin, nyt kuolee hiljaa

Sinua katson kauemmin kuin koskaan
Syvemmälle kuin koskaan aiemmin
Kävelet kanssani tumman virran rantaan
Annamme kuljettaa sen meidät pois


Meidän liekkimme, jolle hengen annoimme
Jota kauan vaalittiin, nyt kuolee hiljaa