Unelmia, toiveita, pelkoa
Oletteko te koskaan miettineet miksi me olemme täällä? Miksi me elämme?
Elämmekö me itsemme vai toistemme puolesta?
Meidän jokaisen elämä on oma, mutta silti yhteinen.
Me autamme toisiamme ja puolustamme heikompiamme, jotka eivät siihen itse kykene.
Meidät kaikki on luotu tähän maailmaan, jotta voisimme oppia elämään.
Toki maailmassa on myös paljon pahuutta, ihmisiä kuolee joka päivä jossain päin maailmaa.
Mutta silti tämä maailma on se paikka, jossa meidän on tarkoitus elää.
Jokaisella pitäisi olla edes sen verran tahtoa, että jaksaisi elää tässä maailmassa ja vahvuutta- heikot ei pärjää.
Minä olen miettinyt monia elämään liittyviä kysymyksiä.
Minä olen se, joka on joutunut jo kerran miettimään alusta sen, että mitä mä elämältä oikeesti haluan ja et miks mä oon täällä.
Mut mä olen selvinnyt niistä.
Enää mä en anna kenenkään rikkoo mun unelmia, särkee niit pieniks palasiks.
Ei, mä en anna sen tapahtuvan.
Mä pidän mun unelmista kiinni, enkä luovu niistä koskaan.
Vielä joskus minä näytän koko maailmalle, että minä olen voittaja.
Voittaja, joka selvisi elämän kolhuista.
Ja todistaja. Todistaja, joka todisti maailman olevan se paikka, jossa pystyy elämään.
Noi on mun unelmia, josta mä aion pitää kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti